Rauhan, kulttuurin ja aktivismin  

verkkojulkaisu

Matti Eronen on marssinut Tampereen Hämeenkatua karhuksi pukeutuneena. Joviaali mies on rakentanut Turun rauhanfestivaalien esiintymislavaa ja lainannut vasaraa Liisa Taville. Monipuolinen hahmo on ollut klovni ja saanut lapset nauramaan. Uusi teos nostaa taas rauhantaiteilija Matti Erosen lavalle.

Matti Erosen taideteos kunnioittaa rauhanrakentajia

JP (Juha-Pekka) Väisänen

                                                                                                  Matti Eronen. Kuva Päivi Kokkonen

Matille taiteella on merkitystä, niin ihmiskunnan yhtenäisyyden kuin jokaisen yksilön erityisyyden takia. ”Jos eläimet, sienet ja kasvit tarvitsisivat ihmisten välisiä sotia, sota voisi olla hieman perustellumpi. Nyt se on energian, luonnon ja luovuuden väärinkäyttöä”, sanoo Matti Eronen.

Matti Eroselle taiteen tekeminen perustuu ihmisten tarkkailemiseen ja hyvien energioiden havaitsemiseen. ”Minun taiteeni on omien kokemusteni ja havaintojeni löyhä liitos yhdistettynä intohimooni kirjoittaa ja tehdä näytelmiä tai performansseja. Ihmiset kiinnostavat minua, mutta välillä, kun usko ihmisen hyvyyteen horjuu, tutkin enemmän lintuja, koiria, puita, pilviä ja kallioita”, sanoo Matti Eronen.

Matilla on kokemusta muustakin kuin taiteen tekemisestä. Hän on tehnyt töitä myös lasten- ja vanhustenhoitajana.

 

Rauhanrakennukseen osallistuvat kaikki

 

Rauha ja väkivallattomuus kasvavat kuin sireeni, 

leviävät kuin villiviini, 

kunhan vettä riittää 

ja hoitavia käsiä on saatavilla.

 

Matin mukaan kuka tahansa voi osallistua rauhan rakentamiseen. ”Niin lapsi kuin aikuinen, niin köyhä kuin vähän rikkaampikin, niin kirjoittaja, laulaja kuin muurarikin. Ihmisen status ei ratkaise, vaan avoimet aistit ja voimakas tahtotila. Itse kasvoin rauhanfanittajaksi jo ennen kouluikää, kun televisio pursusi uutisia Vietnamista. 15-vuotiaana olin ensimmäisen kerran osoittamassa mieltäni Vantaan kaupungintalon edessä. Sen jälkeen useina vuosina eri paikkakunnilla.

Suurin rauhanmarssikokemukseni oli 80-luvun puolivälissä, kun 45 000 marssijaa lähti Hakaniementorilta kohti Senaatintoria. Silloin koko Eurooppa marssi rauhan puolesta. Pelkäsimme, mutta marssimme. Lontoossa muistaakseni 300 000, Pariisissa 200 000, yhteensä useita miljoonia marssi yhteisen asian puolesta. Ja marssiminen kannatti, sillä risteilyohjukset eivät tulleet aiotussa määrin Eurooppaan”, sanoo Matti.

 

Lue, kirjoita, maalaa, piirrä, laula.

Pelaa jalkapalloa, shakkia tai rugbyä. 

Rakenna tietokoneita tai savimajoja. 

Kävele, juokse, aja metrolla tai lennä. 

Mitä teetkin, tee sitä rauha sydämessäsi, 

koska rauha on lämmin huone, 

sota kuin kylmä käymälä.

 

Toivon Harmaat Kiharat – esitys ilman vuorosanoja

 

”Toivon harmaat kiharat” on tekijöidensä mukaan tanssi-performanssi, joka tehdään aina livenä ja suorana. Esitys sisältää elementtejä tanssista, performanssista ja musiikista. Esityksen tiimiin kuuluvat rauhantaiteilija Matti Eronen, tanssin kielen löytänyt Jouni Jakonen, kirjailija J. Pekka Mäkelä sekä tanssitaiteilija Antti Seppänen.

Esityksen nimi ”Toivon harmaat kiharat” on saanut inspiraation Matti Erosen runosta. ”Edesmennyt setäni, Toivo, oli sodan haavoittama ja runtelema mies. Harmaudella haluan kunnioittaa edesmenneitä rauhanrakentajia: Albert Einsteinia, Martti Ahtisaarta, Mahatma Gandhia ja Arndt Pekurista”, sanoo Matti.

Esityksessä ei ole vuorosanoja, mutta siinä puhutaan rauhasta. ”Toivo ja suru ovat mielestäni tärkeimmät tunteet. Ilman toivoa me kyynistymme ja käännymme pelokkaina sisäänpäin. Ilman yhteistä ja globaalia surua, itkua ylitse vallien ja muurien, me koemme sodan hävitykset seikkailuna, voittojen tavoitteluna ja auktoriteettien ihannoimisena. Monesti puhutaan naurun voimistavan ja puhdistavan ihmisen sielua. Totta tämäkin, mutta yhteinen itku suurten katastrofien äärellä, yhteinen hiljentyminen tutkimaan ihmismielen sisintä, valaa uskoa ihmislajin tulevaisuuteen osana luonnon ja luomakunnan kiertokulkua. Itku tulee aina ennen naurua, pienokaisen syntyessä uuteen maailmaan. Ja ne kiharat tulevat siitä, kun rauhantyötä tehdään niin kouluissa kuin työpaikoilla, niin leikkikentillä kuin järvenrannalla kalassa, niin aavikon ainoalla keitaalla kuin Etelämantereen jäissä ja hyytävissä vesissä, niin savimajassa kuin pilvenpiirtäjän 50. kerroksessa, kahvihuoneen nurkassa ja loistelampun alla”, sanoo Matti Eronen.

Taiteilijoiden rauhantyötä

Matti Eroselle taiteilijoiden ja kulttuurityöntekijöiden rauhanjärjestö Pand on tullut tutuksi oman taiteen tekemisen kautta. ”Osallistuin rauhanpuistotapahtumaan Diana-puistossa vuonna 2019 'Itkevä sotilas' -hahmolla. Läheisempi yhteistyö Pandilaisten kanssa on tuntunut hyvältä ja palkitsevalta, vaikka koen olevani enemmänkin oman tieni kulkija”, sanoo Matti Eronen.

Matin mukaan Suomessa, kuten muissakin sivistysvaltioissa, tarvitaan kulttuurityöntekijöiden, niin harrastajien kuin ammattilaisten, rauhantyönjärjestöä koordinoimaan ja innostamaan sekä toteuttamaan laaja-alaisia ja sisäistettyjä rauhaan liittyviä projekteja ympäri maata. ”Näkyvyys, josta monet taiteentekijät saavat jo virkansakin puolesta nauttia, lisää tietoisuutta toimijoista ja toimenpiteistä, joilla parannetaan yleistä turvallisuutta ja yhdenvertaisuutta. PAND ja muut rauhan järjestöt pitävät seiniä pystyssä, niin taloudellisella panostuksellaan kuin aatteellisella olemassaolollaan. PAND uskaltaa kyseenalaistaa valtion päättäviä elimiä, mikäli hallitus tai muu vastaava taho kaventaa ihmisten mahdollisuutta osallistua rauhantyöhön ja sitä kautta yhteiskunnan rakentamiseen”, sanoo Matti Eronen.