Presidentit vaviskoot vuoteessaan

 

Jaana Kanninen

 

 

Yhdysvaltojen omnipotentti johtaja, presidentti Donald Trump, katseli 3.1. aamuyöstä monitorista kuin tosi-TV:tä. Nyt vain oli oikea tosi kyseessä, ja moni ihminen menetti henkensä. 

 

Yhdysvaltalaiset erikoisjoukot hakivat Venezuelan johtajan Nicolás Maduron ja tämän vaimon Cilia Floresin kirjaimellisesti vuoteestaan. Vielä saman yön aikana heidät toimitettiin New Yorkiin tuomittaviksi.

 

Isku oli niin hyvin suunniteltu ja tarkasti toteutettu, että henki meni ainoastaan Maduron vartijoilta, heistä suurin osa oli kuubalaisia. Lisäksi yksi venezuelalainen nainen sai surmansa kerrostalon räjähdyksessä. Yksikään iskuun osallistunut yhdysvaltalainen ei kuollut.

 

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun yhdysvaltalaisjoukot sieppasivat vieraan maan presidentin vuoteestaan, eikä sellaista ole tehnyt mikään muukaan maa.

 

Ehkä jollain tavalla Venezuelan tapaukseen voi verrata Panamaa vuonna 1989. Maata hallitsi de facto -johtaja Manuel Noriega. Yhdysvallat syrjäytti hänet hyökkäämällä Panamaan joulukuussa. Noriega pakeni ensin Vatikaanin suurlähetystöön, mutta antautui sen jälkeen, kun yhdysvaltalaiset olivat kiusanneet diplomaattisuojaa nauttineita kristittyjä soittamalla suurlähetystön ympäristössä rokkia ja mellastamalla moottoripyörillä ja helikoptereilla. Noriegan antautumispäivämäärä oli sama kolmas tammikuuta kuin Maduron kohtalonpäivä! Noriega tuomittiin huumekaupasta, rahanpesusta ja järjestäytyneestä rikollisuudesta Yhdysvalloissa 40 vuodeksi vankeuteen. Yhdysvaltain presidentti oli tuolloin republikaanien George Bush vanhempi.

 

Noriega ei ollut Panaman presidentti, vaan sotilasdiktaattori, jolla oli rinnallaan nukkepresidentti. No, Maduron oikeus käyttää presidentin titteliä on myös kyseenalaistettu, mutta muodollisesti hän oli Venezuelan presidentti. 

 

Kyllähän Yhdysvaltojen sekaantumista Chilen vaaleilla valitun sosialistipresidentin Salvador Allenden syrjäyttämiseen vuonna 1973 voi verrata Venezuelan tapahtumiin, jos niin haluaa. Yhdysvallat oli keskeinen priimusmoottori tapahtumissa, jotka johtivat 17 vuotta kestäneeseen Augusto Pinochetin sotilasdiktatuuriin ja järjettömiin ihmisoikeusrikoksiin.

 

Mutta Noriegaa ja Allendea ei sentään siepattu vuoteestaan. Nykyinen sota- ja tappoteknologia on sellaista, että moinen vuodesieppaus taitaa olla Yhdysvalloille lasten leikkiä. Tammikuun tapahtumat saavatkin miettimään, tuleeko sänkysieppauksista seuraava poliittinen suuntaus.

 

Nukkukoot siis huonosti ainakin Latinalaisen Amerikan vasemmistopresidentit: Meksikon Claudia Sheinbaum ja Kolumbian Gustavo Petro. Kuuban Miguel Díaz-Canel voi ehkä nukkua yönsä hieman rauhallisemmin, koska Kuuban talous kaatuu itsestään Venezuelan haltuunoton seurauksena.

 

Mutta entä sitten Tanskan pääministeri Mette Frederiksen? Nukkuuko hän yönsä huonosti? Hänhän on ilmaissut varsin suorasukaisesti, ettei Grönlanti ole myytävänä. Miten Tanskan kuningas Frederik X? Onko hänelläkin syytä pelätä?

 

Jopa meidän oma Alexander Stubb lausui melko suoraan, että Grönlannista päättäminen kuuluu Tanskalle ja grönlantilaisille. Toivottavasti golffailu maailman vahvimman presidentin seurassa suojaa häntä.

 

Ellei sitten käy niin, että naapurimaamme Venäjän omnipotentti presidentti Vladimir Putin keksii ottaa mallia Trumpista ja lähtee mukaan sieppausbisnekseen. Yhdysvallat ja Venäjä ovat ennenkin kilpailleet milloin mistäkin.