Rauhan, kulttuurin ja aktivismin  

verkkojulkaisu

Jaakko Pöyryn globaaliin etelään viemä metsäkuva alkaa paljastua

Jaana Kanninen

Nuorena toimittajana 1980- ja 1990-luvuilla yritin selvittää, minkälaisia metsäsektorin pitkän ajan suunnitelmia, ”master planeja”, suomalainen konsultti- ja suunnittelufirma Jaakko Pöyry kauppasi globaaliin etelään. Firmalla oli lähes monopoli tällä alalla koko maailmassa, ja varsin monet kehitysmaat tilasivat suunnitelmia Pöyryltä. Metsäsuunnitelmia tehtiin 1960-luvulta aina 2000-luvulle saakka.

 Niiden sisältöä ei kuitenkaan paljastettu suurelle yleisölle, sillä sitä pidettiin liikesalaisuuden verhon takana, olihan kyse yksityisestä konsultista. Näin siitä huolimatta, että monet suunnitelmat olivat suomalaisten verorahoilla maksetut, sillä ne olivat osa kehitysyhteistyötä.

 Vasta kymmeniä vuosia myöhemmin – kun Jaakko Pöyry Consultingia ei enää ollut olemassa – firman metsäkuva alkoi paljastua minulle. Se tapahtui, kun sain käännettäväkseni chileläisen metsänhoitajan, Suomeen poliittiseksi pakolaiseksi päätyneen Luis Astorgan muistelmat ”Finlandia para siempre”.

Astorga oli kehittämässä Chilen metsänhoitoa 1970-luvun alkuvuosina sosialistipresidentti Salvador Allenden aikana. Jo tuolloin alkoi myös yhteistyö Suomen kanssa. Allenden hallinto tilasi pitkän tähtäimen metsäsuunnitelman Jaakko Pöyry Consultingilta. Suunnitelma valmistui kaksi viikkoa ennen kenraali Augusto Pinochetin mestaroimaa sotilasvallankaappausta - hetkellä, jolla Chile oli täydellisen kaaoksen vallassa. Suunnitelma saapui Santiagoon kahtenakymmenenä niteenä, joista jokainen oli varsinainen tiiliskivi. Astorga kuvaa, kuinka hän hädissään nappasi itselleen yhden niteen ennen lähtöään maanpakoon. Hän jätti 19 nidettä oman onnensa nojaan.

Suomen yhteydet toivat Astorgan maahamme poliittisena pakolaisena. Chilessä taas alkoi verinen diktatuuri, joka kesti 17 vuotta. Tuhannet tapettiin, kymmeniä tuhansia kidutettiin, ja sadat tuhannet joutuivat maanpakoon.

Kun Astorga vuosia myöhemmin palasi Chileen, hän alkoi selvittää, mitä Pöyryn suunnitelmalle oli tapahtunut. Kävi ilmi, että Chilen metsäsektori oli kehittynyt juuri Pöyryn esittämällä tavalla: vieraslajisten mänty- ja eukalyptuspeltojen pinta-ala oli kasvanut viisinkertaiseksi. Luonnonmetsiä oli korvattu yhden lajin monokulttuureilla, puupelloilla. Astorga kuvailee: ”Mänty- ja eukalyptusistutukset ovat aiheuttaneet joukon negatiivisia sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia paikallisille yhteisöille. Näihin kuuluvat veden niukkuus, biodiversiteetin menetys, ihmisten, kotieläimien ja mehiläisten terveysongelmat kemikaalien käytön seurauksena. Lisäksi maaseudun väestön muuttoliike kohti kyliä ja kaupunkeja on voimistunut, mikä on johtanut köyhyyteen, työttömyyteen ja maaseudun koulujen sulkemiseen. Myöhemmin avohakkuut ovat aiheuttaneet myös negatiivisia vaikutuksia maisemaan ja rinteiden eroosioon.”

Diktatuurin aikana Chilen metsäteollisuus yksityistettiin. Kahdelle syntyneelle suuryritykselle annettiin verohelpotuksia, ja puupeltojen istuttamista tuettiin valtion varoin. Maita siirtyi Celulosa Araucon ja CMPC-yhtiön käsiin. Tästä kärsivät paikallisyhteisöt, erityisesti Etelä-Chilen mapuche-kansa. Alkuperäiskansan elinympäristö uhrattiin metsäyhtiöille, ja samalla synnytettiin väkivallan ja sortotoimien kierre, jolle ei näy loppua.

On mahdotonta arvailla, kuinka suuri vaikutus Jaakko Pöyryn suunnitelmalla oli Chilen metsäsektorin synkässä kehityksessä. Tuohon aikaan ei ollut laajempaa ymmärrystä puupeltojen sosiaalisista ja ympäristövaikutuksista. Nyt tietoa on. Siksi onkin surullista, että puupeltoja istutetaan yhä. Esimerkiksi suomalaiset firmat Stora Enso ja UPM vievät edelleen tätä kulttuuria Uruguayhin ja Brasiliaan, Jaakko Pöyryn viitoittamaa tietä pitkin.

Surullista on myös tietää, että suomalaisten verovaroilla maksettu metsäsuunnitelma todellisuudessa palveli julmaa ja pitkäikäistä diktatuuria.

 

Luis Astorgan kirjan suomenkielinen laitos ”Ikuisesti Suomi” julkaistaan keväällä 2025  Reuna Publishing Housen kustantamana.