Rauhan, kulttuurin ja aktivismin  

verkkojulkaisu

Jaana Kanninen - Uusi Sivu

Chilen alkuperäiskansat jäivät vaille suojaa maan yrityksissä uudistaa perustuslakia. Niistä suurin, mapuche-kansa, jatkaa taisteluaan oikeuksistaan ja ikiaikaisista maistaan. 

Mapuchet osoittavat tahdonvoimansa aika ajoin toistuvissa syömälakoissa. Viimeksi marraskuussa viisitoista mapuche-johtajaa tai -aktivistia oli syömälakossa, osa heistä yli kolme kuukautta. He vaativat kumottaviksi johtajiensa epäoikeudenmukaisissa oikeudenkäynneissä saamat, 15 vuoden vankeusrangaistukset. Tuomiot tulivat metsäyhtiöiden omaisuuden tuhoamisesta, josta ei ollut pitäviä todisteita.

Mapuche-aktivistit vastustavat myös sitä, että heihin sovelletaan diktatuurin aikaista terrorismilakia, joka muun muassa oikeuttaa mapuchejen tuomitsemisen sotilastuomioistuimissa, henkilön pitämisen tutkintavankeudessa pitkiä aikoja sekä nimettömien todistajien käytön. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International on huomauttanut Chileä toistuvasti syrjivästä laintulkinnasta.

Mapuchet vaativat syömälakollaan myös oikeutta harjoittaa omaa kulttuuriaan vankiloissa, joissa on koko ajan kansan jäseniä mielipidevankeina.

Tällä kertaa kukaan ei menehtynyt syömälakkoon, vaan helmikuun 16. päivä Concepciónin kaupungin valitustuomioistuin kumosi vankilatuomiot. Syömälakkolaiset lopettivat lakon siitä paikasta.

Perustuslaki ei suojaa alkuperäiskansoja

Chile on äärimmäisen syrjivä ja rasistinen maa. Sotilasdiktatuurin aikainen perustuslaki ei edes tunnista alkuperäiskansoja, vaikka niitä on Chilessä yksitoista. Noin puolitoista miljoonaa ihmistä vajaasta kahdestakymmenestä kuuluu alkuperäiskansoihin, heistä ylivoimaisesti suurin osa on mapucheja.

Sen lisäksi, että alkuperäiskansoja syrjitään, maa on voimakkaasti luokkayhteiskunta. Suurten kansanosien tyytymättömyys purkautui neljä vuotta sitten kapinaliikkeeseen, joka vaati parempia yhteiskunnallisia palveluita sekä uutta perustuslakia.

Kapina päättyi koronavirukseen, joka pakotti ihmiset kaduilta koteihinsa. Mutta sen lopetti myös lupaus uudesta perustuslaista. Neljä viidestä chileläisestä äänesti kansanäänestyksessä sen puolesta, että vanhentunut, diktatuurinaikainen perustuslaki uudistetaan.

Alkoi neljä vuotta kestänyt prosessi, jonka aikana kansa äänesti kahdesta eri perustuslakiehdotuksesta. Kumpikin ehdotus meni kansanäänestyksessä nurin.

Ensimmäinen äänestys pidettiin 4.9.2022. Siinä esitettiin ehkä maailman edistyksellisintä perustuslakia, jos asiaa katsotaan alkuperäiskansojen näkökulmasta. Perustuslakitekstiä oli laatimassa kansaa varsin hyvin edustanut 155 hengen ryhmä; mukana oli

vähemmistöjen edustajia, naisia samassa suhteessa kuin heitä on yhteiskunnassa, ja 17 jäsentä edusti alkuperäiskansoja. Jopa ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin mapuche-nainen.

Lopputulos oli vertaansa vailla: Perustuslaki olisi tunnustanut Chilen monikulttuuriseksi, alkuperäiskansoille olisi annettu laaja autonomia ja heille olisi taattu ikiaikaisten maiden hallinta. Kaikkiaan 56 artiklaa vajaasta 400:sta käsitteli alkuperäiskansojen oikeuksia. Ehdotus meni alkuperäiskansojen oikeuksien suhteen ehkä pitemmälle kuin minkään muun maan perustuslaki menee.

Mutta ehdotus lienee ollut liian radikaali, sillä 62 prosenttia chileläisistä torjui sen kansanäänestyksessä 4.9.2022. Tosin, kaikkein radikaaleimmat mapuche-ryhmätkin äänestivät ehdotusta vastaan. Ne havittelevat itsenäistä mapuche-valtiota, Wallmapua.

Toinenkin yritys kaatui

Edistyksellisen lakiesityksen kaatuminen johti vastareaktioon. Nyt maan oikeisto yritti uudistaa perustuslakia. Tekstiehdotuksen laati 51 hengen ryhmä, josta vain yksi oli mapuche. Alkuperäiskansat olikin häivytetty lakitekstissä lähes olemattomiin. Oikeistolla ja äärioikeistolla oli paikkojen enemmistö hallussaan, ja se näkyi lopputuloksessa. Tällä kertaa Chilen vasemmisto vastusti uuden version hyväksymistä.

Niinpä joulukuun 17. päivä 2023 tämäkin perustuslain uudistusehdotus kaatui kansanäänestyksessä, kun 55 prosenttia äänestäjistä sanoi ehdotukselle ei. Tämä merkitsee sitä, että Pinochetin aikainen perustuslaki jää voimaan Chilessä. Alkuperäiskansoja se ei tunnusta lainkaan.

Chile on voimakkaasti jakautunut maa, jossa on hyvin toimeentulevia ja äärimmäisen köyhiä ja syrjäytyneitä ihmisiä. Yhteiskunnan palvelut kuten koulut ja terveyspalvelut ovat Pinochetin ajasta lähtien olleet pääosin yksityisissä käsissä ja hyvin kalliita. Suuret kansanjoukot jäävät näiden palveluiden ulkopuolella. Samaan aikaan maan lähihistoria sotilasdiktatuureineen ja ihmisoikeusrikoksineen on jakanut maan kahtia sillä tavoin, että uudistuksia on lähes mahdoton tehdä.